Mäntyharjulaisen jääkiekon tuho, nousu ja uho

Kesällä 2006 Manu ajoi kauppa-autoa pitkin Mäntyharjun sivukyliä ja muisteli aikoja, jolloin Mäntyharjussa jääkiekko kukoisti. Virkistys tavoitteli jopa kakkosdivaria ja hallin rakentaminen oli hiuskarvan varassa eli loppupelissä kiinni kunnan nokkamiehestä. Manu muisteli kuinka ihanalta kenttäkuulutus kuulosti "maalintekijänä numero 7". Silloin tuttu kaveriporukka harjoitteli ulkojäillä ja näytti kaupunkilaispojille kuinka jääkiekkoa pelataan. Manu uppoutui muisteluihinsa ja unohti pysähtyä. Auto suunnisti kohti etelää, toisaalta oliko sillä väliä. Kaikilla pysäkeillä oli jo käyty ja viimeisellä ei näkynyt ainuttakaan asiakasta ja auto alkoi olla tyhjä ainakin juomien osalta - se on juhannus tällaista aikaa ainakin mökkiläisten osalta tuumi Manu ja ihmetteli kun Ponden näköinen mies asensi antennia jääkiekkomailan nokkaan. Manu ei ollut enään varma onko sijaintina Kinnin kylä, Jäniskylä vaiko Pärnämäki? 

Samaan aikaan istuivat torikahvilassa Jarva ja Jupe, jotka molemmat olivat joko evakossa tai paossa lauantaisiivouksen vuoksi. He pohtivat, että pesäpallon tilalle olisi saatava tilalle jotain liikuntaa, vaikka esim. jääkiekkoa. Silloin voisi olla hyvällä syyllä pois kotoa aina siivouksen aikoihin ja ehtisi sopivasti iltasaunaan. Jupella oli vielä vanha maila tallessa vuodelta 1997, jolloin Mäntyharjun Virkistys viimeisen kerran pelasi jääkiekkoa sarjatasolla. Silloin tuli nelosdivarin voitto ja tappio karsintaotteluissa SuomUa vastaan. Panoksena oli paikka kolmosdivariin. Jupe muisteli kuinka paikka olisi ollut helposti otettavissa, jos vaan tahtoa olisi ollut. Mutta toista se on nyt - jääkiekko on Mäntyharjussa kuollut laji. Jupe muisteli kuinka silloin joskus ennen Virkistyksen jengi kävi Helsingissä saakka voittamassa Kosken Poikien järjestämän turnauksen.

Loppuotteluvastustaja oli Ruotsista saakka eli Farsta HC. Nordensköldin hallissa loppuottelussa maaleja tekivät: 1. erä: 1.26 Ihonen (Hietanen) 1-0, 12.30 Kuusi (Ihonen) 2-0, 2. erä: 25.10 Markus Herranen (Ihonen-Ahola) 3-1. Reissuun oli lähdetty edellisen päivän aamuna jo kello 4! Jupe muisteli, että sillon taisi olla pääsiäinen ja hallin parkkipaikka oli täynnä jokeripelaajien autoja.

Paikalle hiipi hiljaisin askelin myös Hömppö. Hän muisteli kuinka hän oli käynyt paaluttamassa hallin paikan nykyisen Kisalan taakse - sinne Kalliolle. Hän ei jäänyt Mäntyharjun jääkiekkotouhua ihmettelemään vaan vaihtoi maisemaa eli siirtyi SuomUn riveihin. Hän oli se, joka ratkaisevassa karsintaottelussa laukoi SuomU:n viimeisen maalin. "Olin yksin läpi, moke tuli liian vähän vastaa eli minulle jäi tilaa laukoa. Sijoitin kiekon maalivahdin kilven ja patjan väliin. Se moke ei vielä tänäänkään ymmärrä miten sen maalin tein. Paikalla ollut yleisö eli kaikki 30 henkeä huusivat täyttä kurkkua kun kenttäkuulutus raikui Maalintekijänä numero 11!". Hömppö käveli ajatuksissaan päin Jupen ja Jarvan pöytää. Kahvit lensivät pitkin asfalttia. Reiluna miehenä Hömppö osti uudet kahvit pullien kera ja alkoi pohtia uransa jatkoa Suomussa.

Siihen se homma olisi kait jäänytkin ellei paikalle olisi sattunut Mäkki, joka löi nyrkkiä pöytään. Kahvit lentelivät taas pitkin asfalttia, mutta porukka kuunteli Mäkin esitystä. Mäki esitteli uudenlaisen konseptin (toimintamalli Sales managerin huom.), jonka mukaan jääkiekkoa pelattaisiin vain huvin ja kunnon vuoksi, ei sillai vakavasti kuin ennen. Tärkeintä olisi nauttia pelaamisesta periaatteella "ei vastustajat vaan peli on elämää". Mäkki myös kertoi kuinka muodollisesti uuden jääkiekkoseuran perustaminen tapahtuu. Lisäksi Mikkelissä on kaksi hallia ja sopiva harjoitusvastustaja. Jupe ja Jarva innostuivat heti, samoin Hömppö, joka alkoi jo soitella papereitaan SuomUsta. Tosin seuralla ei vielä ollut nimeä eli mihin seuraan paperit siirretään? Puhelu katkesi ja jengi alkoi suunnitella nimeä seuralle.

Tässä vaiheessa puntit tippuivat kuntosalin lattialle. Jörö oli kuullut vajaan kilometrin päähän sanan jääkiekko ja hölkkäsi paikalle mukanaan sekä pelaaja- että sponsorisopimus. Kahvipöydän luo alkoi pian tunkea porukkaa kuin Anttilan avajaisiin. Kaikki halusivat seuran jäseniksi ja sponsoreiksi. Pian Jarva totesi tyytyväisenä, että sponsoreita on tarpeeksi ja soitti hovihankkijalle, että laitas valkoiset pelipaidat tulemaan Manun mukana - hän ajelee kuitenkin sinne päin täydentääkseen juomavarastoja. Hovihankkijalla oli jo paidat valmiina, mutta kuka pelaa ja millä numerolla? Kuka sponssaa ja mikä on seuran nimi?

Jengi mietti kuumeisesti kunnes Jarva sanoi, "laitetaan nimeksi HC ja loppuun jotakin. Ulkomainen nimi kuulostaa jotenkin hyvältä". Homma meinasi tyrehtyä kokonaan, kunnes Mäkki alkoi heitellä ehdotuksia kehiin "HC Power, HC Olterman, HC Traktor, HC Bandits, HC Skipjacks, HC Clippers, HC Braves, HC Mohawks, HC Cruisers, HC Crusaders...." Tässä vaiheessa Hömppö keskeytti Mäkin listan ja sanoi: "Otetaan nimi jostakin bändistä, maailmalla on esim. sellainen jazz bändi kuin The Crusaders". Jarva ihmetteli, että miksi just jazz bändi? Hömppö aloitti musikaalisen luennon, jonka hän lopuksi tiivisti paikalle saapuneen runsaslukuisen yleisön pyynnöstä. "Jazz-metaforaa käyttäen ideaalijoukkueessa kullakin jäsenellä on kyky soittaa solistisesti. Soittajien määrä ei voi olla silloin kovin suuri. Tosin nautittavaa yhteissoittoa syntyy vasta, kun solisti osaa myös vetäytyä taustalle tukemaan toisten instrumenttien soittajia." Ihmiset taputtivat ja hurrasivat, samalla Mäkki oli jo hahmotellut seuralle uuden logon servetin reunaan - harmi vaan, että Hömppö niisti siihen nenänsä luentonsa päätteeksi. Paikalla kahvia juonut Talouslehden toimittaja nyysi Hömpän idean ja kirjoitti seuraavalla viikolla artikkelin "Tiimityö postmodernissa organisaatiossa." Toimittaja siteerasi suoraan Hömpön luentoa, mutta ei maininnut lähdettä. Artikkeli käännettiin myös englannin kielelle ja myöhemmin toimittaja pääsi Times lehden kanteen ideoineen. Uuden tiimityömallin otti Suomessa ensimmäisenä käyttöön Mikkelin kihlakunnan poliisilaitoksen rikosten ennaltaehkäisy-yksikkö.

Alkoi hillitön pelaajien metsästys ja pian Jupe oli soitellut kasaan peräti 15 pelaajaa. Maalivahtejakin oli oikein kaksin kappelein - Jupe mainosti uutta seuraa ja konseptia sen verran tehokkaasti, ettei mainospuhetta voinut vastustaa edes jalkapallossa polvensa pilannut entinen luistelutaidoton jääkiekkomaalivahti. Pian Manu kurvasi torille mukanaan pelipaidat, joihin hän oli rustannut uuden logon: "selasin netin kuvahakua ja tällainen risti löytyi".

Seuraavana päivänä alkoi Eugenin tankkausohjelma ja Manun kesätreeni. Ryhmä lähestyi huippukuntoa ja osallistui MiniCupiin ja voitti sen. Jengi lähti Virroille turnaukseen ja voitti taas. Seuraavana kesänä joukkue kävi voittamassa jonkun Beachfutis-turnauksen. Syksyllä jengi kävi sit jo voittamassa turnauksen Kirkkonummella. Jääkiekko oli herännyt henkiin, enää eivät lihaksikkaat miehet maleksi kotona lauantaisin juomassa olutta tai siivoamassa. Nyt he pelaisivat kiekkoa kaikkensa antaen ja miehistä uhoa kohottaen.

Tässä vaiheessa meno alkoi jo tuntua liian hurjalta - joukkue, joka ei häviä koskaan. Kukaan ei muistanut yhtään hävittyä peliä. Siinä vaiheessa OC kello kolme yöllä kesken pokeripelin muistutti HCC:n pelaajia tekstiviestillä "te hävisitte meille ulkojäillä 2007!". Ja löytyihän niitä lopulta uhon alta muitakin tappioita. Päämajaturnauksessa Makuuni voitti selvin numeroin ja Kirkkonummella Herrasmiehet voittivat keväällä 2007. Maalivahti ehti jo sanomaan "minun syy", kunnes Jupe kertoi "ei mitään väliä, jääkiekko on vain hauska harrastus - tuloksilla ei mitään väliä". Tässä vaiheessa Jörö oli jälleen kuullut sanan jääkiekko ja ryntäsi kohti tyhjää Mäntyharjun toria samalla sykettään tarkkailleen ja melkein törmäsi Jariin, joka yritti huomaamatta livahtaa Olkkariin oluelle.

Kirjoitin tämän jouluna 2007 ja tämä tarina on yhtä totta kuin joulupukki.

t. Jari